perjantai 15. lokakuuta 2010

Talopaketin vaikea valinta

Talopaketin ostaminen oli mielenkiintoinen kokemus. En tiedä onko tämä yleistäkin, mutta omaksi kokemukseksi jäi, että kovin innokkaita myyjiä pientalotoimialalla ei tunnu olevan. Talopaketti on varmasti yksi niitä elämän suurimpia hankintoja; luulisi että sille rahamäärällä olisi ottajia, vaan eipä siltä tuntunut.

Koska halusimme rakentaa puutalon ja meillä oli omat suunnitelmamme, joiden mukaan talo tulisi rakentaa, varteenotettavia toimittajia ei jäänyt jäljelle kovin montaa. Lähdimme siis pyytämään tarjousta Hartman-kodilta, Jetta-talolta, Kannustalolta sekä Kastelli-talolta. No, tuumasta toimeen ja talotehtaiden kotisivuja selaamaan. Kaikilta sivuilta löytyikin myyjien yhteystiedot, mutta seuraava vaihe eli myyjän kiinni saaminen olikin vaikeampaa. Osa puhelinnumeroista ei toiminut lainkaan ja toisissa ei muuten vain kukaan koskaan vastannut. Jotkut myyjät soittelivat takaisin, toiset eivät.

Kastelli-talon edustajan kanssa sovimme tapaamisen hänen toimistolleen. Kävimme arkkitehdin luonnokset ja eri materialivaihtoehdo läpi ja hän lupasi lähettävänsä tarjouksen sähköpostiin noin viikon kuluessa. Tarjous saapuikin ajallaan, mutta sen jälkeen ei kuulunut minkäänlaista yhteydenottoa, pelkkää hiljaiseloa. Kannustalon myyjä pyysi lähettämään piirrustukset sähköpostilla ja lupasi palata asiaan tutustuttuaan suunnitelmiimme - tästä kaverista ei kuultu koskaan mitään. Hartman-kodin myyjä lupasi laskea tarjouksen luonnoksiemme mukaisen talon toteuttamisesta. Tarjouksen saatuamme myyjä otti yhteyttä ja kävimme hänen kanssaan tarjouksen läpi yksityiskohtaisesti. Jetta-talon myyjä lupasi heti ensimmäisen puhelun jälkeen tulla käymään meillä, kotonamme. Kävimme läpi suunnitelmiamme ja Jetta-talon tapaa rakentaa. Noin viikon kuluttua käynnistä myyjä soitteli uudestaan ja kysyi, milloin hän voisi tulla esittelemään tarjoustaan. Kävimme tarjouksen myyjän kanssa läpi ja samalla selkeni rakennusprojektin kulku ja se, mitä kaikkea muuta siihen talopaketin lisäksi sisältyy.

Pyrimme saamaan kaikista tarjouksista mahdollisimman samansisältöiset vertailun helpottamiseksi. Halusimme talotehtailta ns. säältä suojaan -toimituksen, jossa talo olisi ulkopuolelta mahdollisimman pitkälle valmis. Kun kaikki kolme tarjousta oli saapunut, aloimme tarkemmin vertailemaan tarjousten sisältöjä. Talopakettien kokonaishinnat olivat yllättävän lähellä toisiaan, mutta sisällöistä oli vaikea sanoa mitään. Tarjousten rakenteet ja termit olivat niin erilaiset, että ilman sen syvempää rakennustekniikan tuntemusta oli aika vaikea sanoa, miten tarjousten sisällöt erosivat toisistaan. Saimme onneksi apua tarjousten vertailuun lähipiiristä ja kalkkiviivoille pääsivät Hartman-koti ja Jetta-talo. Koska näidenkin tarjousten sisältö poikkesi aika paljon toisistaan, oli hintojen vertailu vaihtoehtojen välillä lähes mahdotonta. Jetta-talon toimitussisältö oli lähimpänä sitä, mitä olimme hakemassa, siispä lähetimme sen Hartman-kodille ja pyysimme tarjousta vastaavalla sisällöllä. Uutta tarjousta ei heti kuulunut, mutta kun soitin perään ja kerroin tilanteen, kävimme tarjouksen läpi ja se muutettiin vastaamaan Jetta-talon toimitussisältöä.

Lopulta meillä oli vihdoin kaksi keskenään melkein vertailukelpoista tarjousta kahdelta eri talotoimittajalta. Tämä "melkein" johtui siitä, että ilmeni ettei Jetta-talon elementtitekniikalla pystytä toteuttamaan suunnitelmissamme ollutta 160 cm korkeaa ullakkotilaa olohuoneen yläpuolelle. Olohuone oli suunniteltu siis 350 cm korkeaksi ja sen päälle 160 cm korkea ullakkotila. Tämä johtui siitä, että elementtien maksimikorkeus on 3 metriä, sillä sitä korkeampien elementtien kuljetus Suomen maanteillä on melko hankalaa ja kallista touhua. Jetta-talon ratkaisussa olohuone olisi siis pitänyt tehdä täyskorkeaksi ja sitä emme olisi halunneet. 5,5 metriä korkea olohuone olisi ollut mielestämme kaikkea muuta kuin kodikas. Vaihtoehtona olisi tietysti ollut myös normaali huonekorkeus olohuoneeseen, mutta sekään ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Onneksemme kävimme rakennusmessuille, johon tietysti menimme käymään. Siellä törmäsimme Jetta-talon pisteessä heidän toiseen myyjäänsä, jonka kanssa juttelimme suunnitelmistamme ja harmittelimme elementtitekniikan rajoituksia. Tämä myyjä lupasi heti selvittää asiaa ja sanoi, ettei tuosta pitäisi koitua mitään ongelmaa, jos elementit tehdäänkin toisimpäin, max 3 metriä leveinä ja korkeampina kappaleina!

Tarjoukset saatuamme olimme olleet jo aika vahvasti kallellaan Hartman-kodin suuntaan juuri sen vuoksi, että he lupautuivat toteuttamaan arkkitehdin suunnitelmat sellaisinaan. Nyt valintakriteerit menivät kuitenkin taas kerran uusiksi. Lopulliseen päätökseen vaikuttivat varmasti Jetta-talon seinärakenne, jonka toimintaa myyjä osasi selvittää seikkaperäisesti, sekä Jetta-talon maine ja korkea asiakastyytyväisyysprosentti. Jotenkin myös elementtitekniikka tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin perinteinen pitkästä tavarasta paikanpäällä rakentaminen. Saattaa toki olla, että todellisuudessa päätökseemme vaikutti vieläkin enemmän Jetta-talon aktiivinen myyjä, joka kävi luonamme myyntiprosessin aikana kolme kertaa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Kynä ja paperia...

Millainen talo tälle tontille? Käteen kynä ja ruutupaperi, oikeammin sanottuna nippu papereita. Millaisen kodin tarvitsemme? Tietysti toimivan, tilavan, tyylikkään... Pitkä ja kapea tontti aiheutti jonkin verran päänvaivaa ja ruutupaperi toisensa jälkeen päätyi paperikoriin. Onneksemme löysimme netistä ilmaisen suunnitteluohjelman, Floorplannerin, jolla oli helpompi muuttaa huonejärjestystä kerran tai pari tunnissa.

Pohjakuva ennen arkkitehdin käsittelyä



Lopulta suunnitelmasta tuli mielestämme ihan hyvä, olimme siihen itse melko tyytyväisiä. Pohja oli kuitenkin paisunut paisumistaan ja neliöitä oli kertynyt jo melkoisesti. Vaikeimmaksi ja lopulta ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi muodostui talon julkisivun suunnitteleminen. Itse aloin olla valmis ottamaan yhteyttä arkkitehtiin, mutta minut tyrmättiin, koska arkkitehdin palkkiot ovat kuulemma ”aivan liian kalliita”, eikä meillä ole varaa ”sellaiseen”, ”kuin heittäisi rahat taivaan tuuliin”. Yritin vakuuttaa projektin toista osapuolta siitä, että tarjouspyyntö ei vielä ole sitova, vaan päätöksen voi tehdä myöhemmin hinnan mukaan. Selailin arkkitehtitoimistojen nettisivuja ja päätimme pyytää kokeiluluontoisesti tarjousta Arkadilta, koska heidän tyylinsä vastasi omaa makuamme. Tarjous tuli ja me hyväksyimme sen. Onneksemme.

Kädet täristen avasin sähköpostistani ensimmäiset luonnokset julkisivun havainnekuvineen. Kuin ajatuksemme lukien arkkitehti oli luonut juuri sen, mitä olimme odottaneet, vaikka emme olleet toiveitamme juuri osanneet pukea sanoiksi. Turhia hukkaneliöitäkin saimme poistettua arkkitehdin avulla pienillä järjestelyillä ja siten saimme suunnittelupalkkion moninkertaisesti ”tienattua” takaisin. Muutenkin saimme sitä kautta monta ideaa, joita emme olisi itse varmasti koskaan keksineet. Arkkitehtimme avulla noista tontin kivenmurikoista alkoi muodostua helmi.
Arkkitehdin versio alakerran pohjasta


Ensimmäinen arkkitehtiluonnos


Paranneltu versio kadulta päin


Autokatos ja varastot


Näkymä naapurin linnunpöntöstä :)


Takapiha




lauantai 1. toukokuuta 2010

Unelmia

Olipa kerran pikkuinen perhe – äiti, isä ja kaksi lapsosta pientä. He elelivät omassa pikkuruisessa kodissaan ja viihtyivät siellä toki, mutta toisinaan tuntui, että tilaa voisi ehkä olla enemmänkin; tilaa työskennellä, nikkaroida, ajella leikkiautolla tai muuten vain oleskella. Unelmissa oli jotain yksinkertaisen tyylikästä ja toimivaa; meidän näköisemme koti.

Omakotitalon rakentamisesta oli puhuttu lähinnä sivulauseissa, ”...sitten kun alamme rakentaa...”. Tuo kaikki tuntui niin kaukaiselta, kuin haaveelta. Kun omakotitontteja tuli jakoon, päätimme kokeilla onneamme ilman sen suurempaa pohdintaa. Yhtäkkiä olimmekin saaneet tontin ja täytyi tehdä päätöksiä loppuelämää varten; ryhtyäkö vai eikö. Päätimme varata tontin ja siitä kaikki lähti.

Meidän tonttimme. Tuo kivikasako? Kun päätökset tonttijaosta oli annettu, oli hämmentävää seistä rakenteilla olevan tien reunassa, hypellä kiveltä kivelle ja yrittää ymmärtää, että tähän kohtaan joskus rakennamme oman talomme. Tuolla tulevaisuuden kotikadullamme oli kaunis ja sointuva nimi – Kivihelmentie.  


Real Time Web Analytics